Flanööri

Kymmenen vuotta sitten aloin kirjoittaa omaksi ilokseni blogia. Parikymppisen opiskelijan arkea, hölötystä kaikesta mahdollisesta. Silloin osasin myös maleksia l. flaneerata ja luin enemmän kirjoja.

Sitten kehitys kehittyi. Omasta elämästä alkoi olla vaikeampaa kirjoittaa. Sitä paitsi nettipäiväkirjoista tulikin puoliammattimaisia portfolioita, eikä minulla vieläkään ole hienoa järjestelmäkameraa. Muutin Kallioon ja joskus vitsailin, milloin brunssilla, milloin kivijalkatyöhuoneella, että tässä olisi taas täydellinen lifestyle-bloggaaja-momentti, jos moinen olisin. Toisaalta aikuistuminen ja työelämään haparoiden siirtyminen kasvattaa paineita kirjoittaa aikuismaisia, puoli- tai täysammattimaisia tekstejä. Olla aktiivinen Twitterissä (olen aina viikon kerrallaan).

Aloin kävellä nopeammin ja lukea vähemmän, paitsi tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta, jota taas ei voi koskaan lukea liikaa. Läheiseni alkoivat hermostua kipittämiseeni. Kirjallisuuden paikkaa ovat vuosi vuodelta vieneet enemmän elokuvat, mikä ei välttämättä ole huono asia. Eivät ne ole kaksi eksklusiivista vaihtoehtoa. Huomaan myös tulleeni tekstityöläiseksi: kirjoitan omia juttuja (usein kummallisia esseen ja haastattelun hybridimuotoja), myös väitöskirjaa. Toimitan muiden tuotoksia. Usein kärsin pienestä kirjoituspakokauhusta. Väitöskirjaani kirjoitan englanniksi, mikä aiheuttaa ajoittaista ähinää, englanti kun ei ole sieluni kieli, vaikka kirjoittamalla se toki petraantuu. Siksi haluan purkautumiskanavan äidinkielelläni. Toivon blogin myös auttavan kirjoituskynnyksen laskemiseen: niin monta ajatusta jää merkitsemättä muistiin. Ennen kaikkea ajatelmia ja impressioita, jotka voivat olla liian spontaaneja ja pikkuruisia päätyäkseen johonkin prestiisiin julkaisuun.

Samalla olen lykännyt ”aikuisten blogin” aloittamista monta vuotta ja hyvästä syystä: Välistä tuntuu, että ”varsinaisissa” kirjoitus- ja toimituspuuhissa on urakkaa kylliksi. Olen myös vierastanut ajatusta puhtaasta elokuva- tai kirjallisuusblogista. Innostun niin monesta. Katsotaan, voisiko tämä toimia matalan kynnyksen amatööriblogina. Amatööri, tarvinneeko erikseen mainitakaan, tässä yhteydessä tietenkin merkityksessä harrastaja, rakastaja.

Varmasti olisi seksikkäämpää postata nokkelia giffejä tumblriin. Mutta haluan opetella taas pureskelemaan huolellisemmin ja askeltamaan hitaammin. Haluan olla vähän pölyinen. Valonööriksi en taivu, olen siis flanööri.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s