Oho, Les Halles on ”kadonnut”

Kun viettää päivän Ranskan kansalliskirjaston uumenissa, jossa ei ole wifiä (koska terrorismi?), on olo taas ulos ja ylös noustua kovin hajamielinen. Eräs pitkän linjan frankofiili väitti konferenssireissulla pari kesää sitten, ettei Pariisi ole juurikaan muuttunut sitten 1970-luvun. Enpähän tiedä. Käyn täällä joka vuosi, ja silti se perhana pääsee välillä yllättämään.

Suuntasin metrolla 14 (vuonna 2008 se oli ihmeellinen ja moderni, koska kulki ilman kuljettajaa. Sittemmin myös linja 1 on uudistettu automaagisesti – Helsinkiin näitä kummitusjunia ei sitten taida tulla?) Les Hallesin ostoshelvettiin. Tarkoitus oli mennä fnaciin katsomaan, olisiko siellä Assayas’n Carlos-sarjaa dvd-boksina. Eksyin kuitenkin, putkahdin ulos sateeseen ja uutta salkkuani suojellakseni pölähdin ylihintaiseen viinipaikkaan. Nyt pistelen poskeeni Jeesus-nimistä kuivamakkaraa, siemailen kotdyroonia ja äimistelen.

Les Halles ja Châtelet’n asemahärdelli ovat inhokkipaikkojani Pariisissa ja pyrin aktiivisesti välttelemään niitä (Forum des Imagesiin on kyllä ollut tarkoitus mennä jo monta vuotta). Olin toki viime vuosina huomannut, että alue on muuttunut valtaisaksi raksaksi – taas yksi syy lisää vältellä. Mutta sen olin joko missannut tai unohtanut täysin, että ovat purkaneet rumat 1970-luvun maanpäälliset rakenteet. En ollut tunnistaa paikkaa enää samaksi. Myös se fnac jäi löytämättä.

Tässä kohtaa täytyy muuttaa rekisteriä asiantuntijanarinaan ja muistuttaa, että Les Halles on nyt purettu jo toistamiseen. Alun perin paikalla oli Pariisin vatsaksikin tituleerattu, Émile Zolankin taltioima tukkutori, joka jäi sieluttoman nykymenon jalkoihin 1970-luvulla, kovasta vastustuksesta huolimatta. Ryhdytiinköhän hävitystyöhön samalla tomeruudella kuin 1970-luvun loppupuolella rakkaassa synnyinkaupungissani Kotkassa, jonka kaunista kauppahallia alettiin roisisti purkaa yön pimeydessä, ettei kukaan ehdi estää? Tilalle saatiin ehta laatikkomarketti. Ben bon, googlailemalla ei oikein löytynyt 2010-luvun purku- ja uudistustöistä sen syvällisempää pohdintoa, lähinnä vain Le Monden blogissa huomautetaan, että tällä kertaa soraäänet ovat jääneet vähäisiksi. Henkilökohtaisesti ei tule ikävä, vaikka ei paikan ostoshelvettiluonne varmaan tule juurikaan muuttumaan suuntaan tai toiseen. Mutta jospa parin vuoden päästä löytäisi tiensä paremmin.

On ostoskeskuksissa sentään se hyvä puoli, että niissä on jokaiselle jotain, Les Hallesissa siis jopa cinéfiilille. Vuosia sitten kultaseppäveljeni jäi sopuisasti koruliikkeisiin äijäparkkiin, kun kiertelimme puoteja kälyni kanssa. Joitain vuosia myöhemmin päästin heidän kohderyhmäikään kuuluvat tyttärensä samassa sokkelossa pariksi tunniksi valloilleen. Itsellänipä ei teininä ollut Pariisin-tätiä. Niinpä ensiyritykseni 15-vuotiaana sukeltaa Pariisi-shoppailuun päättyi hassusti: erehdyin parin korttelin verran ja päädyin Centre Pompidouhun. Mutta siellä olikin se taide. No, nykyään samoja Les Hallesista löytyviä vermeitä saa vaikka Helsingin citykäytävästä.

Oikeastaan piti kirjoittaa tänään Vietnamin sodasta. Vaan eksyin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s