Joulun 12 + 12 kirjaa: #4 Lokki

”NINA  Minussa ihmisten tietoisuus on sulautunut eläinten vaistoihin ja minä muistan kaiken, kaiken, kaiken, ja joka ikisen elämän minä elän omassa itsessäni uudelleen.

Näkyy virvatulia.

ARKADINA (hiljaa)  Jotakin dekadenttia tämä on.

TREPLJOV (vetoavasti ja moittien)  Äiti!”

20151203_143354~2

Tšehov on Groucho Marxin ohella lempikoomikoitani, mutta eri syistä. Siinä missä Grouchon leipälaji on salamannopea absurdi sarkasmi, Tšehovin slaavilainen musta ironia kehittyy rivien väleissä vaivihkaa, jokaisessa kömpelössä hymähdyksessä ja sielullisessa törmäilyssä. Kaikki eivät ehkä näe tätä hienoutta, ainakaan heti. Itsemurhaan päättyvän Lokin (1896; kotikirjastossani Martti Anhavan 1990-luvun suomennos) kolkoin vitsi on, että sen ilmoitetaan olevan komedia. Tutustuin tähän(kin) tekstiin lukioiässä; näin sen Aleksander Anrian ohjaamana Kotkan kaupunginteatterissa. Luokkatoverini odottivat kai juuri komedia-määreen harhauttamina jotain muuta, itse olin myyty – toinen mieltä ravistellut ohjaus Anrialta samalle näyttämölle samoihin aikoihin oli Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi (1968).

Tuolloin samastuin tietysti Ninaan, joka halusi epätoivoisesti näyttelijäksi ja oli herkkyydessään muiden vietävissä. Nyt kolmekymppisenä, yhden Trigorinin verran viisastuneena, en kuluta taidetta samastuminen edellä. Ehkä sopiva hyppysellinen tervettä kyynistymistä auttaa arvostamaan tšehoviaanista huumoria. Niin Lokissa kuin muissakin tuotoksissaan Tšehov osoittaa olevansa vähintään Gogolin veroinen sen kuvaamisessa, miten suuria luuleva inehmo kompastuu omaan hömelöyteensä. Oli päämääränä sitten Moskova tai muuten vain tosi toiminta. Venäläiset mestarit ovat opettaneet minulle paljon itseironiaa.

Lämmöllä muistelen myös ”Huutomerkki”-novellin (1885) Fefim Fomitš Perekladinia, kollegion sihteeriä, jolle toveri on naljaillut, ettei virkamies ole varmaan koskaan käyttänyt yhtään huutomerkkiä virallisissa raporteissaan. Lopulta Perekladin sekoaa siinä määrin, että iskee kaikki välimerkit varsin esidadaistiseksi keitokseksi.

Tietenkin Lokissa on myös riipaiseva puoli. Siteerasin tähän merkintään Trepljovin epäonnista teatteriesitystä ja hänen äitinsä, suurdiiva Irina Nikolajevna Arkadinan pöhköä huudahdusta, koska siitä välittyy näytelmän koominen timing. Niitä rivejä, jotka oikeasti koskettavat, en tohdi tähän kirjata, koska ne ovat liian henkilökohtaisia ja jostain syystä saavat nenän yhä kutisemaan kirpeästi.

Vaan sellaista on usein elämän kompurointi – sopiva aihe pieneen kertomukseen, kuten sikolokirjailija Trigorin sanailee Trepljovin mustasukkaisuuksissaan ampumasta lokista.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Joulun 12 + 12 kirjaa: #4 Lokki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s