Joulun 12 + 12 kirjaa: #6 Totta

”Myös Eevalle olivat nämä samat päivät. Tämä levottomuuskin oli hänen, malttamattomuus olla jo toisaalla, jossakin jossa elämä tarjoaa itseään täydempänä.

Ja yhä edelleen: Eevan oli rakkaus, sama joka on Annan. Antaa kaikkensa ja saada koko maailma, tähän Eeva uskoi. Niin hän teki tytön kanssa, niin miehen.

Anna ei aikonut kertoa Eevasta Saaralle, mutta tässä Eeva on ja vaatii kertomista.

Annan ääni on hiukan eri, pehmeämpi, täydempi, kun hän aloittaa.

*

1964

Näin kaikki alkaa.

Tässä minä olen. Seison ovella, olen soittamaisillani ovikelloa.

Kun kaikki alkaa, uusia iskulauseita ei vielä ole keksitty, mutta pieni pilleri on jo nähnyt päivänvalon. On jo kysytty mitä tapahtuu todella, mutta hameenhelmat ovat vielä maltillisen mittaisia ja lehmät ammuvat navetoissa.”

20151203_143759~2

Ärsyttää. Mielitiettyni aina rakastavasti matkii minua tiuskaisemassa milloin mistäkin, että ”ärsyttää”. Riikka Pulkkisen Totta (2010) ärsyttää. Ja silti se on minuun lukuhetkellä syvästi vaikuttanut kirja. Kuin kirjan päähenkilö, minäkin jakaudun kahtia: on tutkija-Tytti ja tunteilija-Tytti ja ehkä vielä jotain siltä väliltä.

Tunteilija-Tytti pyytää saada pysytellä loppumerkinnän ajan taka-alalla, mutta suostuu paljastamaan, että Totta oli hänelle tuoreeltaan jopa terapeuttinen kirja, joka sattui ilmestymään sattuvaan ja akuuttiin vaiheeseen elämänmenoa. Annaan/Eevaan hän mallinsi paljolti omia melodramaattisuuksiaan, muttei tosipaikan tullen jaksanut maata lattialla kahta viikkoa, vaan ehkä vartin.

Päästetään ääneen siis yliopistotuntiopettajan tärkeilevällä nasaalilla tutkija-Tytti. Mikä ärsyttää? Ehkä ilmeisyys. Kenties tutkija-Tytti on samassa määrin kohderyhmää kuin tunteileva puoliskonsa. Hän tunnistaa liian näppärästi romaanin ”jakautuneen” kerrontaratkaisun taustalla piilevät teoreettiset ja tutkimukselliset virtaukset. Pulkkinen on sommitellut teoksen, joka sopisi suoraan havainnollistamaan narratologisia analyysejä siitä, miten henkilöhahmot voivat rakennella toisia fiktiivisiä mieliä. Romaanissa on modernistinen gimmick, mutta se on liian helposti jäljitettävissä ja ratkaistavissa. Pitää vain olla tarkkana, kiinnittää huomiota toistoon, siirtymiin ja pieniin hajoiluihin.

Tutkija-Tytti ärsyyntyi vielä lisää, kun tsekkasi kirjailijan myöhempiin painoksiin ymppäämän lisäluvun, jossa kahdesta mahdollisesta tulkintalinjasta se ”oikea” viimeistään väännetään rautalangasta: 2000-luvun nuori aikuinen Anna terapoi omaa rakkauspettymystään kehittämällä pakkomielteen isoisänsä 60-luvun rakastajattaren kohtalosta. Tämä on myös vastaus jossain aikalaisarvostelussa mainittuun 60-luvun estetiikan liian etualaistettuun kuvailuun – kritiikki kuului jotenkin niin, että 60-luvun hahmo ei kiinnittäisi huomiota aikalaistensa tupeerauskampauksiin tai silmälasimuotiin, kuten kirjan Eeva. Ei tietenkään, mutta Eeva ei olekaan Eeva, vaan ”Eeva”, Annan luoma mentaalinen paperinukke, joka asuttaa hänen 60-luvun fantasiamaailmaansa.

Totta ärsyttää myös samalla tavalla kuin Noah Baumbachin Frances Han (2013) soundtrackin nouvelle vague -lainailut. Pulkkisen viittaukset Godardin Pierrot le fou’hun (1965) ja yleinen ranskalla koketeeraus herättää naurettavaa mustasukkaisuutta omista älykkönuoruuden suosikeista. Eivätkö ne olleet vain omia löytöjäni?

”On kaunis päivä, rakkaani, unissa, sanoissa ja kuolemassa.”

Kaikki tämä ärsyynnys taitaa kuitenkin puolustaa Tottan paikkaa tällä listalla. En heti keksi toista teosta, joka on iskenyt minuun emotionaalisesti kuin miljoona volttia mutta silti jättänyt toivomaan kirjailijalta jotain kunnianhimoisempaa. Huonolta kirjallisuudelta sitä ei edes odota, monimutkaiset kerronnan palapelit taas jäävät usein tarkoituksella etäisiksi. Ennen tätä merkintää en ollut palannut Tottaan moneen vuoteen. Romaanin katharsis puri, elämä voitti.

”On kaunis päivä, rakkaani, on kaunis päivä elämässä.”

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille itsellisille ja täysikasvuisille! Aujourd’hui on va être heureux!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s