Joulun 12 + 12 kirjaa: #8 Sirkus

”Isä nimittäin oli sitä mieltä, että pitää pyrkiä kirjoittamaan muistiin mahdollisimman paljon, koska arviolta miljoonan vuoden kuluttua ihmiskunta on keskittynyt tutkimaan ja tarvitsee ’suunnattomat määrät’ tutkimusaineistoa.

Niinpä isältäni sitten jäikin ullakolle kymmenen pahvilaatikkoa – kooltaan metri kertaa metri – jotka ovat täynnä kirjoituksia, piirroksia ja lehtileikkeitä. Hän ei eläessään kovin paljon puhunut tuosta aineistosta tai sen keräilemisestäkään; mutta sen verran kuitenkin kävi selville, että hänen oli tarkoitus laatia tuosta aineistosta Theodisius Nimettömän nimellä julkaistava kokoomateos, joka olisi tuleville tutkijoille osaltaan valaissut nykyajan – siis isän nykyajan – sisäistä ja ulkoista luonnetta ja antanut materiaalia muun muassa sen seikan selvittämiseksi, miksi tuo aika – isän mielestä – oli niin rikkinäistä: niin hämyistä, sekasortoista, pirstaleista – mieletöntä oikeastaan.

Tuon kokoomateoksen ei ollut tarkoitus kattaa vain aikansa poliittista historiaa, vaan se olisi luonnostellut myös uskottavia kuvia eräitten tuon ajan ihmisten emotionaalisesta historiasta, jota isä nimitti ’yksilöpoliittiseksi historiaksi’.”

20151203_143904~2

Nyt on aivan törkeä kiire ja yliopiston langaton verkko on sanoinkuvaamattoman surkea. Katsotaan saanko välitettyä stubukkamaisesti edes kolme pointtia Markku Lahtelan Sirkuksesta (1978), kirjasta, jota en ole vuosiin lukenut mutta jonka muistan olleen erittäin elähdyttävä lukuelämys.

Ehkä tämä oli ensimmäisiä lukemiani romaaneja, joissa möyrittiin ensyklopedisuuden mielettömässä mutta siksi niin riemuisassa yrityksessä. Kertojan, Xesmer Reodisiuksen, isä on kerännyt alussa kuvailtua arkistoa. Xesmer itse taas päinvastoin yrittää ilmaista vähästä kaiken: hän on omistanut elämästään monta vuotta mahdollisimman täydellisen muotokuvan maalaamiseen vaimonsa Dianitan pikkuvarpaasta.

Liian-paljous tai liian-lähelle-meneminen tietenkin sumentaa kaiken. Mutta hulvattomat yksityiskohdat ovat matkan arvoisia.

Oikeastaan Sirkus palasi mieleeni pari vuotta sitten, kun vietin Kiasmassa monta tuntia kiehtovassa Erkki Kurenniemi -näyttelyssä Kohti vuotta 2048. Näyttelyssä tietenkin oli esillä Kurenniemen rooli suomalaisen elektronisen musiikin edelläkävijänä, mutta tärkeimmän osan sai hänen mieletön projektinsa arkistoida aivan kaikki hänen elämässään, jotta hänet voidaan rekonstruoida täydellisesti – vuonna 2048. Kurenniemeen ja hänen arkistoonsa voi ja ehdottomasti kannattaa tutustua täällä.

Aivan loppuun: löysin kirjan välistä vähän pöhkön lehtileikkeen Ilta-Sanomista. Uutisaiheesta päätellen se on peräisin ehkä vuodelta 2006. Sen älyttömyys ja käänteiden äkkivääryys jotenkin sopii romaanin henkeen, ehkä siksi olen tallentanut sen sinne. Jaan sen nyt osana satunnaisarkistoani, ensyklopedisuudesta ja liianpaljoudesta jatkanen juttua myöhemmin joulukuussa, parin muun kirjan kohdalla:

Näkikö Kekkonen?

Hautatutkija Juha Ruohonen on kehittänyt teorian, joka toimi Huhtiniemessä ja tuntuisi toimivan myös Lapinlahdella.

Sen mukaan paikallisilla asukkailla on vahva taipumus yhdistää luulöydöt aina tuoreimpaan alueella käytyyn sotaan tai tapahtuneeseen mullistukseen. Oli se sitten 1944 tai 1918 tai 1808 tai Isoviha yms.

Lapinlahtelainen kotiseutuneuvos Leo Puurunen arveli keskiviikkona luurankojen olevan kevään 1918 punaisia, jotka olivat olleet vartioimassa läheistä rautatiesiltaa ja tulleet valkoisten yllättämiksi.

Eilen Puurunen tarkensi surmatyön ajankohdan maaliskuuksi, jolloin valkoiset ”Kainuun sissit” tulivat junalla Lapinlahdelle.

– He ehkä näkivät punaiset ja kolkkasivat hengiltä. Maa oli silloin roudassa, piti polttaa nuotiota, että saatiin kaivettua kuoppa. Siitä ei tullut niin syvä kuin yleensä hauta on.

Nuori Urho Kekkonen oli Kainuun sissejä?

– Kyllä! Kekkonen oli siinä junassa, Puurunen vahvistaa IS:lle.

Rautatie kulkee Kataisen mummolan läheltä. Juhani Ahon romaanissa Rautatie (1884) Matti ja Liisa hakeutuvat Lapinlahden asemalla pällistelemään uutta keksintöä: junaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s