Joulun 12 + 12 kirjaa: #10 Tristram Shandy – elämä ja mielipiteet

”-Ja mikä olikaan, hyvä herra, virkkoi rouva Wadman hiukan suorasukaisesti, täsmälleen se paikka? – esittäessään tämän kysymyksen rouva Wadman vilkaisi Toby-setäni punaisten plyyšihousujen vyötärönauhan tienoille, odottaen luonnollisesti, että Toby-setäni panisi etusormen mainittuun paikkaan. – toisin kävi – sillä täsmällinen paikka oli P. Nikolauksen portilla juoksuhaudan traverssilla vastapäätä puolibastionin kiilaa; Toby-setäni pystyi milloin tahansa pistämään neulansa täsmälleen siihen paikkaan, jossa hän oli seissyt kiven osuessa.”

20151203_150432~2~2

Rouva Wadmanin huoli mielenkiintonsa kohteen, Toby-sedän, arkaluontoisesta sotavammasta on vain yksi sivupolku Lawrence Sternen vekkulissa järkäleessä Tristram Shandy. Elämä ja mielipiteet (1759-1767, suom. Kersti Juva). Tarkkaan ottaen kertoja saa hädin tuskin tehtyä selon syntymästään omaelämäkerrassaan, mutta silti hän tulee paljastaneeksi elämästään ja mielipiteestään yhtä ja toista.

Tristram Shandy yrittää ottaa kaiken huomioon muttei kykene keskittymään yhteen asiaan kerrallaan. Hänen omaelämäkerrallinen poukkoileva kronikointinsa on yhtä mahdoton hanke kuin Lahtelan Sirkuksen kertojan yritys maalata vaimonsa pikkuvarvas. Tristram Shandy on uljas osoitus siitä, ettei kokeellisuus ja kerronnan lekkeriksi lyöminen ole vain 1900-luvun häröilijöiden yksinoikeus. Tosin ajallinen etäisyys vaikuttaa siten, että Sternen aikaan romaanimuoto oli itsessään vielä fleksiibeli uutuus, jota sopikin parodioiden väännellä uuteen uskoon. Sen sijaan 1900-luvun kiemuroissa yritettiin karistaa kannoilta realismin painavaa (tai tosiolemustaan painavammaksi tulkittua) olemusta, joka ei 1700-luvulla ollut vielä edes vakiintunut. Aikalaisjäljittelijöistä Denis Diderot’n Jaakko Fatalisti ja hänen isäntänsä (1796) kalpenee vitsikkyydessä Sternen huimuuden rinnalla, vaikka yritys on hyvä.

Mutta ei romaani kestäisi aikaa vain radikaalin muotonsa turvin. Teoksen henkilöhahmojen pikkumaisuus ja luonneviat ihastuttavat, samoin poukkoilu perinpohjaisuudessaan naurettavasta keskustelusta aivan toiseen – kaiken maailman ”sonninjoutaviin juttuihin” vaikkapa perintökellon vetämisen ja aviollisten velvollisuuksien yhteydestä.

Sonninjoutavuuksista juontuu myös Michael Winterbottomin kunnianhimoisen elokuva-adaptaation Tristram Shandy: A Cock and Bull Story (2005) nimi. Winterbottom on lähtenyt ainoalle mielekkäälle sovituksen tielle: elokuvassa tehdään elokuvaa romaanista, joka kertoo romaanin kirjoittamisesta. Kaunis silmänisku metaelokuvien perinteeseen – sillä elokuva taidemuotona ei ole yhtään vähemmän itserakas kuin kirjallisuuskaan – on lainata Nino Rotan musiikkia Federico Fellinin :sta (1963). Teospari on edelleen suosikkieni joukossa, jos pitäisi valita onnistuneita kirjasta elokuvaksi -tapauksia. Yritin yleisöluennoida aiheesta viitisen vuotta sitten viettäessäni synnyinkaupungissani lukuvuotta valeopettajana. Ymmärrettävästi luento ei ollut suksee: paikalle saapui vain äitini. Sisuunnuin niin, että säntäsin satamakaupungin yöelämään. Mitä sitten seurasi, on jo toinen tarina, ja sitä paitsi olemme eksyneet jo kauas Sternen romaanista. Ehkä Tristram Shandy onkin sukua kymiläiselle epiikalle: lähdetään niin kaukaa ja monen mutkan takaa, että loppuun päästessä itse asia on jo ehtinyt unohtua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s