Joulun 12 + 12 kirjaa: #23 Orlando

”Niinpä noin kolmenkymmenen iässä tällä nuorella ylimyksellä ei ollut ollut ainoastaan kaikkia mahdollisia elämän tarjoamia kokemuksia, vaan hän oli myös nähnyt niiden arvottomuuden. Rakkaus ja kunnianhimo, naiset ja runoilijat, kaikki se oli yhtä turhaa. Kirjallisuus oli farssia. [–] Hänelle jäi enää kaksi asiaa joihin hän luotti: koirat ja luonto; hirvikoira ja ruusupensas. Maailma, koko sen monimuotoisuus, elämä, koko sen monimutkaisuus, oli kutistunut siihen. Koirat ja pensas olivat nyt kaikki. Näin hänen tunteensa pääsivät eroon suuresta harhakuvitelmien vuoresta, ja olivat sen seurauksena hyvin alastomat, ja hän kutsui koirat luoksensa ja vaelsi puiston halki.”

20151203_150351~2

Virginia Woolf kuuluu lempikirjailijoihini, mutta tätä merkintää varten minun piti hyvä tovi lehteillä Orlandoa (1928, Kirsti Simonsuuri), jotta pystyin palauttamaan siitä mieleeni jotain muutakin kuin että muistan sen tehneen minuun suuren vaikutuksen joskus lukioikäisenä. Peruskehikko on sinänsä mieleenpainuva: fantastinen tarina mieleltään virkeästä ja elämänjanoisesta ihmisestä, joka elää monta vuosisataa (mutta jää alle nelikymppiseksi ”iältään”) ja jonka sukupuoli vaihtuu kesken romaanin miehestä naiseksi. Ja ei, en ole nähnyt (vieläkään) Sally Potterin hehkutettua elokuvaversiota (1992). Pitäisi, varmasti.

Siinä missä Mrs. Dallowayssa (1925) ja Majakassa (1927) on paljon sielullista synkkyyttä lumoavasti kerrottuna, Orlando keskittyy satumaisuuteen ja leikkisyyteen – lumoavuudesta tinkimättä. Nimihenkilö ei jätä mitään kokeilematta runoudesta politiikkaan, lemmensuhteista äitiyteen. Helppoa se ei tietenkään ole, mutta esimerkiksi alkuun siteeraamani kolmekymppisen muka-kyynistyminen on kuvattu jokseenkin ironisesti – suurimmat seikkailut ovat Orlandolla tuossa kohtaa vasta edessä.

Woolfin ratkaisu antaa saman hahmon kokea aikakausien ja aatteiden muutokset sekä mies- että naisnäkökulmasta on nerokas. Orlandossa on vähintään yhtä paljon verhottua kriittistä esseismiä kuin symbolistista seikkailukertomusta. Näin ahdistavasti (naisena) törmää moneen taipunut keikari 1800-luvun viktoriaaniseen kankeuteen:

”Kun arkkiherttuan vaununpyörien äänet vaimenivat, huuto joka nousi hänen huulilleen oli ’Elämä! Rakastaja!’, eikä ’Elämä! Aviomies!’, ja tätä päämäärää ajaakseen hän oli lähtenyt kaupunkiin ja juossut maailmalla niin kuin on kerrottu edellisessä luvussa. Sellainen on kuitenkin ajan hengen talttumaton luonto, että se lyö maahan jokaisen joka yrittää nousta sitä vastaan paljon tehokkaammin kuin ne jotka taipuvat sen mukana. Orlando oli luonnollisesti mukautunut Elisabetin ajan henkeen, restauraation ajan henkeen ja 1700-luvun henkeen, niin että hän oli sen vuoksi ollut tuskin tietoinen muutoksesta ajasta toiseen. Mutta 1800-luvun henki oli äärimmäisen vastenmielinen hänelle, ja niin se vei hänet ja mursi hänet, ja hän oli tietoinen tappiostaan sen käsissä tavalla joka oli aivan uutta.”

Orlando on paljoushenkilö, avomielinen ja uudistuskykyinen. En tiedä, elääkö hän yhä – teos päättyy arvoituksellisesti kirjoitushetken nykyaikaan, vuoteen 1928. Luultavasti hän mällää parhaillaan San Franciscossa jakamistalouden luovana start up -guruna. Jos hän olisi eksynyt Suomeen, hän tuskin ensimmäisenä itkisi aidon avioliiton ja rajojen sulkemisen perään. Rajattomat mahdollisuudet ja kasvava umpimielisyys ovat oman aikamme hengessä kummasti ristiriidassa.

Loppuun joulubonuksena: satumaisinta osastoa romaanissa edustaa ensimmäisen luvun talvifantasia, 1600-luvun alun mikrojääkausi, joka jäädytti Thamesin niin että ylimykset pitivät melkoista jääshow’ta ja liehittelivät toisiaan luistimitse. Orlando elää myrskyisän ensirakkautensa venäläisen kaunottaren Sashan kanssa aina jäidenlähdön ryskeeseen asti. Löysin osiosta 1970-luvulla tehdyn animaation, jonka voi katsoa vaikka kuusenkoristelun ja (seitan)kinkunpaiston lomassa.

Huomenna aukeaa viimeinen luukku… (blogi ei siihen tietenkään lopeta, vaikka päivitystahti rauhoittunee)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s