Samurai Rauni Reposaarelainen ja väsähtänyt raiskauskuvasto

Tähän alkuun pitää kai lisätä trigger warningit: raiskauskuvasto, seksismi, seksuaalinen väkivalta

Tämä entry on pyörinyt mielessäni jo muutaman viikon, siitä lähtien kun näin Mika Rätön ohjaaman ja tähdittämän Samurai Rauni Reposaarelaisen R&A:ssa, mutta jotenkin kai odotin, että ”virallisissa” elokuva-arvioissa käsiteltäisiin arvioitavan teoksen etiikkaa. Toistaiseksi en ole kuitenkaan ainuttakaan tällaista arviota lukenut, vaan teosta joko naiivinpuoleisesti hehkutetaan kulttikamaksi tai sitten se dumataan tarkemmin määrittelemättömän yleisen sekopäisyyden vuoksi.

rauni
Samurai Rauni Reposaarelainen ja… eeeh onko tämä nyt ihan hyvä idea

Itse olin syvästi pettynyt. Olisin niin kovin halunnut pitää elokuvasta. Edellytykset olivat olemassa, ja elokuvan nähtyänikin lasken sen ansioiksi visuaalisen mielikuvituksellisuuden ja ennen kaikkea siitä välittyvän yhdessä tekemisen ilon. Kunpa talkoohengessä olisi uhrattu käsikirjoitukseenkin vielä pari ylimääräistä tuumailukierrosta.

Koko kerronnan kehikko on nimittäin täysin kestämätön ja kaukana omaperäisestä, kun siitä riisutaan näennäisen villi reposaarelainen eksentrisyys.

Jatka lukemista ”Samurai Rauni Reposaarelainen ja väsähtänyt raiskauskuvasto”

Mainokset

Niinku nuori Kristiina Halkola tiedäks mitä tarkotan

En ole ehtinyt työ- ja n&n-kiireiltä taaskaan juuri päivittää blogia, mutta joskus pöytälaatikossa muhii jotain niin kauan, että se nouseekin ajankohtaiseksi. Minun piti jo maaliskuussa kirjoittaa Lapualaismorsiamesta Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen Lapualaisoopperan 50-vuotismuisteloiden johdosta, mutta se… jäi. Nyt Lapualaismorsian lähetettiin YLE Teemalta, ja se on katsottavissa Areenassa kuukauden ajan. Suosittelen:

lapualaismorsian

Jatka lukemista ”Niinku nuori Kristiina Halkola tiedäks mitä tarkotan”

Fassbinder ja RAF

Blogini lyhyen historian silmäillyin postaus on eilinen neggistelyni. Vaikka asia on tärkeä, suksee mietityttää, sillä perustin blogin alun perin fiilistelyä, en ränttäystä varten (kriittisyyttä ja kritiikkiä tietenkään poissulkematta!). Niinpä jaan vastapainoksi täälläkin puolella kirjoituksen (kuvineen päivineen – kuvatoimituksesta on kiittäminen kyllä festivaalia), jonka laadin alun perin DocPoint-festivaalin blogia varten. A German Youth -elokuvan ensi viikon lauantain näytös näyttää olevan loppuunmyyty, mutta torstain näytökseen on kai vielä lippuja. Etsiytykää sen äärelle. Ja Fassbinderinkin.

Ja eilisen postauksen perään on kai pakko huomauttaa, että elokuvafestivaalien eri julkaisualustoille tuotan ilomielin sisältöä talkoohengessä vapaalippupalkalla [silmää iskevä emoji tähän]

Alaston Rainer Werner Fassbinder (1945–1982) koskettelee itseään ja itkee puhelimeen ”heidän” kuolleen. ”He” olivat Stammheimin vankilassa oikeudenkäyntiä odottaneet Punaisen armeijakunnan (RAF) terroristit Andreas Baader (1943–1977),Gudrun Ensslin (1940–1977) ja Jan-Carl Raspe (1944–1977), jotka löydettiin hengettöminä vankiselleistään sen jälkeen, kun RAF:in yritys vapauttaa heidät kaappaamalla Lufthansan lentokone epäonnistui.

Jatka lukemista ”Fassbinder ja RAF”

DocPoint-tärpit

Tammikuu on inhokkikuukauteni. Joulut on jouluttu, jäljellä on vain kylmyys ja pimeys, kieltäymys ja härkäviikot. Onneksi on valonpilkkuna DocPoint, joka tänä vuonna kattaa laatudokkareita festarikansalle tammikuun viimeiseksi viikoksi. Ohjelmisto tarjoaa näkökulmia niin hoiva-asioihin, pakolaisiin, kameleihin kuin Elvis-impersonaattoriin. Itse en aikataulusyistä näe aivan kaikkia niitä elokuvia, joita haluaisin, mutta eritoten mielenkiintoni sekä suositukseni kohdistuvat seuraaviin:

Jatka lukemista ”DocPoint-tärpit”

Elokuvasattumuksia 2015 pt II

Kävin uudelleen läpi viime vuoden elokuvalistauksiani ja yritin ynnäillä statistiikkaa. Jouduin yllättymään: viime vuonna näin enemmän yhdysvaltalaisia kuin ranskalaisia elokuvia. En ole aiemmin pitänyt kirjaa, mutta näppituntumalla sanoisin, että yleensä voimasuhteet menevät toisin päin. Tähän vaikutti ennen kaikkea maaliskuuhun jatkunut oleiluni Washington D.C.:n tuntumassa: vietin loppuvaiheessa tiuhasti aikaa lempipaikassani, AFI:n (American Film Institute) Silver Springin teatterissa ja tammikuun lopulla kävin Sundancessa. Tuli siis nähtyä niin amerikkalaisia klassikoita kuin uusinta indietäkin (jota oli tarjolla runsaasti myös R&A-festareilla). Loppuvuodesta painotus jatkui, kun innostuin viime metreillä KAVI:n Altman-sarjasta.

Jatka lukemista ”Elokuvasattumuksia 2015 pt II”

Hämmentävä Lumikuningatar

Vuodenvaihteen juhlinta ei koitunut liialliseksi rasitukseksi, joten aloitin uuden elokuvavuoden komeasti katsomalla Orionissa Päivi Hartzellin kirjoittaman ja ohjaaman Lumikuningattaren (1986). Jostain käsittämättömästä syystä näin sen ensimmäistä kertaa vasta nyt. Olen ollut ratkaisevasti liian pieni (yksivuotias) sen ensi-illan aikoihin ja muistelen katsoneeni muutenkin kersana enemmän piirrettyjä kuin näyteltyjä lastenelokuvia. Paitsi Chapliniin olin aivan rakastunut 6-vuotiaana.

Tämä vahinko kannatti kuitenkin korjata. Olin häkeltynyt, miten rohkea ja valovoimainen Hartzellin 30 vuotta vanha elokuva on – 80-luvun suomalaiseksi elokuvaksi visuaalisesti heleä ja lastenelokuvaksi nykymittapuulla taas uskaliaan monimielinen ja älyllinen.

Jatka lukemista ”Hämmentävä Lumikuningatar”

Elokuvasattumuksia 2015

Vuoden viimeinen päivä, retrospektion sesonkiaikaa. Tänä vuonna pidin ensimmäistä kertaa ikinä kirjaa näkemistäni elokuvista. Nopeasti päädyin kyllä pudottamaan lyhytelokuvat listauksestani, koska niitä näkee usein isommissa ryppäissä festivaaleilla, joten kirjaaminen on vaikeampaa. Ehkä ensi vuonna? Pitkiä elokuvia näin (sekä valkokankaalta että muissa katseluolosuhteissa) 135, mikä on harmillisen vähän. Olisin toivonut pääseväni lähemmäs kahtasataa. Koska olen arkistonarkkari, uusia kuumia ensi-iltoja jäi myös väliin.

Vuosi 2015 jakautuu mielessäni kahtia: kesään asti olin vielä liikekannalla maailmalla, maaliskuun alkuun asti Yhdysvalloissa ja huhti-toukokuun lähinnä Lontoossa ja Pariisissa. Kesän alussa palasin Suomeen ja syksy meni jotenkin tahmeasti flunssaa ja maailmantuskaa potien. Nyt alkava vuosi näyttäytyy edessäni sirpaleisena – ellei jopa purskeisena – eikä minulla ole aavistustakaan, miltä meno maistuu vuoden päästä tähän aikaan. Jää nähtäväksi. Yksi uusi asia on, että aloitan älykkään ja tarmokkaan Anna Ovaskan kanssa niin & näin -lehden uusina päätoimittajina (Jaakko Beltkin pysyy vielä messissä). Vetovastuunani on ensi vuoden kolmas numero.

Mutta elokuviin. Ehkä elokuvavuottani voi luonnehtia seuraavin katkelmin:

Jatka lukemista ”Elokuvasattumuksia 2015”